vahva mieli

Kiertopäivä 21 menossa. Toivo nousee jälleen. Se on kuin vertauskuvan Feeniks-lintu, joka nousee aina ylös tuhkasta. Ja on se kumma juttu, miten vahva ihmismieli on. Se jaksaa aina elättää toivoa vastoin järkeä ja realiteetteja. Välillä kuvittelen olevani raskaana. Joo, rinnat on turvonneet, mahaa nipistää, suussa on raudan maku. En silti ole koskaan ollut. En ole ollut niinä kiertoina, kun minulla on kaikki oireet, enkä ole ollut niinä kiertoina, kun minulla ei ole mitään oireita ollut. En ole tullut raskaaksi niissä kierroissa, kun olen asiaa toivonut ja rukoillut sydämeni pohjasta. En ole tullut raskaaksi niissä kierroissa, kun olen ollut koko asiaa miettimättä ja keskittynyt ihan muihin juttuihin. En ole tullut raskaaksi niissä kierroissa, kun on oltu aktiivisia ja sihdattu oikeisiin päiviin. En ole tullut raskaaksi niissä kierroissa, jolloin on oltu hällä-väliä.

Vahva ihmismieli elättää aina toivoa joka kuunkierto. Jos kuitenkin. Jos silti, vaikkei... Jos edes tämän kerran... Jos, jos, jos.

Sain kutsun ystävän baby shower- kutsuille. Kaikilla muilla kutsutuilla on jo vauva, montakin. Samoin ystävälläni, jonka juhlat ne ovat. Ärsytti. Miksi baby shower-juhlat järjestetään jokaisesta vauvasta, eikö esikoisesta riittänyt. Mistä minä siellä puhuisin? Istuisin nurkassa juomassa teetä kun kymmenen muuta jo kolmesti synnyttänyttä naista hehkuttaa asiaa. Pakkoko on järjestää joka vauvasta juhlat? Menkööt keskenään, ne äidit. Minä olen ulkopuolinen. Jään paitsi monesta tarinasta ja kokemuksesta. En minä mistään siellä ymmärrä. Mietin omaa asiaani aina vain enemmän, tulen aina vain enemmän tietoiseksi siitä ettei minulla ole sitä mitä heillä on jo vaikka kuinka monta kertaa. Ja tietenkin minä tunnen näin. Tietenkin minä saan primitiivisen vastareaktion. En mene!

Minäkin haluaisin baby shower- juhlat oikeasti. Minun omat, minun raskauteni juhlat. Minäkin haluaisin istua kaikkien keskellä suuren mahan kanssa ja saada vauvalahjoja. Jotkut saavat kokea nekin juhlat moneen kertaan. Minäkö en ehkä saa kokea koskaan, ainoatakaan kertaa.

Tässä ollaan. Vahva mieli saa taas katsoa kaikkea sitä hyvää mikä minulla on, aloittaa taasen kiitoksella. Edelleen: se on ainoa tie jaksaa lapsettomuuden kipeä kokemus. Vahva mieli voi tulla siinä vahvemmaksi kyllä ja tahdon voimalla voi taistella vastaan asiaa, jolla ei ole mitään tekemistä järjen kanssa.