kp 1

Kp 1 taas jälleen. Tiesin kyllä, että se tulee. Aina sitä vähän toivoo silti, ettei se tulisi, että tulisi sittenkin jotain muuta. Oikeastaan kp 1:set ei ole enää niin vaikeita kuin joskus aiemmin. Nykyään vaan hymähtää, onhan se kierron uusiksi alkaminen koettu jo niin monta monituista kertaa. Kierto on ollut viime kuukaudet aika tasainen 27-29 päivää. Viime kesänä kierto oli usein vain 24 päivää, ja sitä edelsi aina 3 päivän verran tiputtelua ja kipua. Se korjaantui 3 kuukauden terolut-kuurilla, josta raskautumisen kannalta ei ollut kylläkään mitään hyötyä (kuten olen kuullut, että joillekin saattaa olla).

Kierron tasaisuudesta huolimatta epäilen, etten ovuloi läheskään joka kuukausi. Ehkä vain noin neljän tai viiden kierron välein minulla on selvät ovulaatio-oireet. Silloin on aina alkanut tuntua nipistystä noin viikko kuukautisten alkamisen jälkeen jommalla kummalla puolella, mitkä ovat sitten jatkuneet ovulaatioajankohtaan saakka yhä voimistuen. Sillon limat ovat myös olleet todella selkeät. Muina kuukausina oireita ei ole. Ei limaa, ei kipuja, ei kertakaikkiaan yhtään mitään oiretta. Olen tikuttanut ovista oireettomissa kierroissa ja saanut kyllä plussan, niin; kyllähän se aivolisäke voi LH:a eritellä yksinään vaikka mielin määrin, mutta jotenkin minulla on silloin ollut sellainen olo, että munasolu ei kuitenkaan ole kypsynyt tai ainakaan irronnut, koska oireita ei ole koko kierron aikana. Silloin nimittäin kun oireet ovat, ne ovat olleet erittäin selkeät. Niissä kierroissa olen voinut sanoa kertaakaan erehtymättä kummalta puolelta munasarjasta munasolu on irronnut, ja gynekologi on nämä epäilykset loppukierron ultrassa vahvistanutkin. Edellinen selvä ovulaatio oli helmikuussa. Tätä ennen viime syksynä. Sitä ennen ehkä viime kesänä joskus. Seuraavaa odotellessa. Tosin. Ei noissakaan kierroissa ole tullut tulosta, vaikka kuinka on sihdattu ja ahkeroitu.

Ei näy vauvaa ei. Yksi päivä ennen kierron vaihtumista on minulla ainakin se vaikein. Silloin harmittaa. Oikeastaan samalla hetkellä kun vuoto alkaa, niin silloin harmistuskin alkaa katoamaan. Jää vain surua vähän. Ja tyhjyyttä. Mutta pahin olo jotenkin karisee just silloin kun vuoto alkaa. Onkohan joku hormonitason äkillinen muutos, mikä senkin aiheuttaa, en tiedä. Pääasia että mieliala nousee ja voi taas keskittyä muihinkin asioihin.