miksi me emme saa lasta?

Niin, miksi me emme saa lasta? Tätä kysymystä varmasti jokainen lapsettomuudesta kärsivä kysyy, joskus yhä uudestaan ja uudestaan. Tätä minäkin olen kysynyt monta kertaa, sekä itseltäni että mieheltäni että niiltä ihmisiltä, jotka lapsettomuudestamme tietävät. Vastausta kukaan ei tietenkään ole osannut antaa, vaikka arvailuja voi toki aina esittää.

Vaikeimpina ja kipeimpinä aikoina olen kokenut paljon katkeruuden tunteita lapsettomuuden myötä. Olen kihissyt ärtymystä kuullessani ystävien vauvauutisia. Ensin tuli yksi vauva perheeseen jo heti ensimmäisestä yrityskierrosta, sitten toinen ja kuulin että "me toivotaan vielä kolmatta" ja kas, kas, kas, jo vähintään kaksi kuukautta myöhemmin oli taas "pullat uunissa". Vierestä katselin useamman vuoden ajan useankin tällaisen perheentäydentymisen. Kuulin mm. kuinka "me ei oikeastaan edes haluttu lasta, mutta se vaan sitten tuli ja nyt meille tulee toinen." Miten vaivattomalta se näyttääkään lapsettoman silmissä! Jotkut halusivat, saivat heti ja saivat niin monta kuin halusivat. Jotkut halusivat, saivat hetken päästä. Jotkut eivät halunneet, ja silti saivat ja vieläpä vaivattomasti. Silloin kysyin aina itseltäni jäätävästi: "miksi jotkut saavat tuosta noin vain kolmekin lasta, mutta me emme saa sitä yhtäkään?"

Olen kuullut kertomuksia päihteitä käyttävistä, raskaissa ympäristöissä elävistä naisista, jotka tulevat raskaaksi kerta toisensa jälkeen. Olen kuullut tarinoita ongelmallisista kodeista ja huostaanotoista ja näihin koteihin syntyvistä vauvoista, jotka on huostaanotettu suoraan synnytyslaitokselta - ja kysynyt jäätävästi: "miksi minä en tule raskaaksi, vaikka elämäntilanteeni on kuinka rauhallinen?"

Luin teiniäitiydestä kertovaa artikkelia, jossa teinitytöt olivat tulleet vahingossa raskaaksi elämänvaiheessa, jossa kaikki on vielä niin kesken: kehitys ja aikuiseksi kasvaminen. Kuulin ystävästäni, joka tuli raskaaksi vahingossa sitoutumattomasta suhteesta, vaikkei edes halunnut lasta. Kysyin itseltäni jäätävästi: "miksi he kaikki tulevat raskaaksi, joilla ei edes ole aikomusta, mutta minä en tule?" Katsoin yhä uudestaan sitä mitä minulla oli: vakaa parisuhde, turvallinen taloustilanne, iso talo, jossa tilaa olisi, elämäntilanne, jossa olisi uran sijasta halu keskittyä äitiyteen ja läsnäoloon lapselle, lapselle isovanhemmat lähellä osallistuakseen mukana elämään ja kasvatukseen. Katsoin niitä, jotka tulevat raskaaksi edes ilman toiveita, ja kysyin: "miksi minä en tule raskaaksi?".

Listasta voi tehdä loputtoman. Voin kysyä yhä uudestaan ja uudestaan miksi emme saa lasta, osoittaa sitä kaikkea millä perustelisin olevani hyvä äiti, enkä silti koskaan tule saamaan siihen vastausta. Katkeruus on varmasti yksi vaikeimmista lapsettomuuteen liittyvistä tunteista. Olen ollut katkera lapsettomuuden vuoksi, sen voin myöntää. Menin siihen aika syvällekin siten, että lapsettomuuden kokemus tuntui leimaavan minua ihan läpeensä koko ajan. Lapsettomuuden kokemus lävistää minut edelleen vahvasti, mutta katkeruudesta olen halunnut päästää irti.

Katkeruus ja kateus, nuo kaksi vihoviimeistä toistensa sukulaista ovat myrkkyä ihmisen sielulle. Itsekin taisin elää jatkuvassa myrkytystilassa pyöriessäni katkeruudessa. Se sai minut paiskomaan tavaroita ollessani yksin, teki minut jo heti aamusta ärtyisän ja  sai minut piehtaroimaan tuskaisassa olotilassa. Sen avulla voi kiusata itseään loputtomiin ja sen avulla voi muuten myrkyttää kaiken muunkin ympärillään oman mielensä lisäksi. Se on vaarallinen tila.

Kysyn edelleen silloin tällöin kuulleessani muiden raskausuutisista miksi itse emme ole siinä onnistuneet. Tunnen surua lapsettomuudesta, mutta en jaksa enää tuntea katkeruutta. Olen opetellut kiinnittämään huomiota kaikkeen siihen mitä minulla on sen sijaan kuin siihen mitä minulla ei ole. Olen saavuttanut elämässä enemmän kuin osasin ikinä haaveilla siitä huolimatta että emme ole saaneet lasta. Olen todennut olevani niin monessa asiassa etuoikeutettu, niin paljon hyvää ympärillään omaava. Olemme terveitä, meillä ei ole suuria huolia, elämä on monin osin vaivatonta. Minulla on niin paljon hyvää - en saa lasta, mutta kuuluuko minun saadakaan kaikki mahdollinen hyvä? Kerran tämä kysymys tunki yllättäen mieleeni. Sen asian ymmärtäminen ei ole poistanut lapsettomuuden kipeää kokemusta, mutta on merkittävästi auttanut joka päivä tällä tiellä.