Ihminen. Sielu, ruumis, mieli. Ihminen on kokonaisuus. Henkisyys ja fyysisyys: yksi kokonaisuus. Enemmän kuin osiensa summa, sanotaan. Olemme mieheni kanssa usein kuulleet kommentteja siitä, kuinka lapsia saadaan. Yleensä näitä neuvoja antavat sellaiset ihmiset, joille lapset ovat siunaantuneet saman tien. Ehkäpä yksi klassisin kuulemamme kommentti on ollut tuo kultainen neuvo siitä, kuinka raskaus alkaa kyllä heti, kunhan vaan emme ajattele asiaa ja lakkaamme yrittämästä.
Miten voisi olla ajattelematta raskautta, jos sitä toivoo?
Kun mietin eräitä tiettyjä ystäviäni, jotka ovat raskautuneet pika pikaa muutamassa kuukaudessa ehkäisyn jättämisen jälkeen, heidät ja heidän mielensä tuntien, tiedän, että he itse ovat varmasti toivoneet raskautta todella kovasti ja hartaasti _ ihan heti_ kun vauvalle on annettu lupa tulla. Tiedän, että näissä henkilöissä on ihmisiä, joille äitiys on ollut yksi tärkeimmistä päämääristä elämässä - he varmasti ovat olleet innosta piukeina saatuaan miehet vihdoinkin puuhaan mukaan. Tiedän tämän, koska muistan keskusteluja vuosien takaa ajalta, jolloin nämä ystävättäreni vielä joutuivat odottamaan puolisoidensa kypsyttelyä asialle, vaikka itse olivat jo valmiita projektiin.
Kuinka he sitten ovat tulleet ihan heti raskaaksi? He ovat toivoneet raskautta vähintään yhtä paljon kuin minäkin.
Minä suhtauduin, kuten kerroinkin, alunperin asiaan esittämällä yläkertaan hentoisen toiveen, huokauksen sydämeni sopukoista. Äitiys ei koskaan ollut päämäärä sinällään; en koskaan osannut pitää sitä päämääränä, koska aina olin suhtautunut siihen niin ihmeellisenä asiana ja vaikeana omalla kohdalla tavoittaa, jonakin sellaisena asiana, jonka saan jos saan - minusta riippumatta- vaikka sitä toivoinkin. Silloin se mielestäni ei voinut koskaan olla päämäärä sanan varsinaisessa merkityksessä, koska päämäärät ovat mielestäni sellaisia, jotka voi asettaa ja toteuttaa. Mutta raskaus on jotain ihan muuta, kuin asia jonka voi vain toteuttaa jos haluaa.
On monta asiaa jotka voin vain toteuttaa jos päätän niin. Voin matkustaa maailman tappiin, voin kiivetä vuorten huipuille ja sukeltaa valtamereen uponneisiin hylkyihin jos tahdon, voin aloittaa uuden harrastuksen, voin muuttaa pukeutumistyylini, aloittaa uuden harrastuksen, voin vaihtaa työpaikkaa ja mitä tahansa. Mutta raskaus. Se on ihan eri juttu.
Jos toivoisin vielä enemmän, tulisinko raskaaksi? Jos uskoisin vielä lujemmin että tulen raskaaksi, tulisinko?Uskonko, toivonko liian vähän? Jos toivottaisin itselleni raskautta joka päivä, tulisinko tosiaan raskaaksi? Jos joka aamu heräisin, katsoisin peiliin, hymylisin itselleni ja sanoisin: tulen raskaaksi! - tulisinko?Voisinko omalla hengelläni ja sen asenteella muuttaa ruumiini niin että kaikkia epätodennäköisyyksiä uhmaten todella tulisin raskaaksi? Voisiko niin tapahtua?
Vai onko niin, että koska olen jo alun alkaen suhtautunut asiaan nöyryydellä luonnon edessä, ajatellut että "jos", "ehkä.." ; onko niin että koska nykyään ajattelen niin, kaikki biologiset ja terveydelliset asiamme huomioon ottaen että raskaus olisi meille kovin epätodennäköinen, en tule raskaaksi?
Usko, toivo, rakkaus... Suurin niistä on rakkaus.
Ja sitä minulla onneksi on vaikka millä mitalla, lapsettomuudesta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti