Enpä taida olla ainoa, joka kokee ajoittain vaikeita hetkiä Facebookin maailmassa. Tänään jälleen luin kyseiseltä sivustolta eräästä tuttavasta, joka oli vuoden alusta toivottanut miehensä kanssa lapsen tervetulleeksi. No, luonnollisesti nyt on jo vauva tuloillaan ja syntyy loppuvuodesta. Onnea heille.
Itse pysähdyn taas ja kysyn: Miksi? Miksi tämä on niin helppoa joillekin? Miksi minä en tule raskaaksi? Haluan tulla raskaaksi!!! Haluan tulla jo nyt, olen odottanut niin kauan, EN JAKSA ENÄÄ ODOTTAA. En jaksa, en jaksa. En jaksa enää yksiäkään kuukautisia, en jaksa enää yhtäkään pettymystä, en jaksa enää katsella sivusta kun muut tulevat hetkessä raskaaksi ja minun kohdallani kuukaudet vain vierivät. Katson kuinka vatsat kasvavat ja FB täyttyy masukuvista ja tarinoista "ihmeellisistä masumatkoista", ja vauvat syntyvät ja kasvavat ja ei kulu kovin kauaa kun kuullaan taas pullien olevan uunissa, ja minä vain pysyn tässä samassa tilassa.
Vaan ei auta.
Joskus mielessäni uhkaan eroavani koko roskasta (siis Facebookista). En halua tietää, enkä katsoa, kuinka muut hehkuttavat äitiyttä, vauvoja, lapsia, vauvamasuja, kerta toisensa jälkeen. En halua kuulla kuinka vasta sitten heidän elämällään oli jokin tarkoitus. En halua nähdä enkä kuulla. Kun en näe tai kuule, on niin paljon helpompaa, en juutu enkä jumitu, voin keskittyä omiin asioihini kunnes taas seuraava ystävän vauvauutinen suistaa minut raiteiltani pariksi päiväksi, ja taas aloitan itseni kasaamisen uudelleen.
Olikohan lapsettomilla yhtään helpompaa ennen tätä ns. some-aikaa?
Tänään ovistesti näytti iloista plussaa. En ole testannut ovulaatiota varmaan kahdeksaan kuukauteen. En ole jaksanut. Oireiden perusteella olisin luuullut ovulaation jo olleen viikonloppuna, mutta nähtävästi ei, koska silloin testi oli vielä negatiivinen. Sinnikäs jatkaa vielä yritystä, kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti