Eräällä työkaverillani kesti vuosia raskautua ja asia oli kipeä. Otsikko on suora lainaus tölväisystä, jonka hän kertoi saaneensa kerran noina vuosina miespuoliselta kollegaltaan hississä tämän mitattua ensin häntä katseellaan päästä varpaisiin. Tilanne oli mennyt niin, että mies oli kysynyt työkaveriltani onko hänellä lapsia. Työkaverini oli vastannut, ettei ole. Tämän jälkeen mies oli sanonut: "mikä nainen se sellainen on, jolla ei ole lasta?"
Tuohon kommenttiin kiteytyy monta naiseuteen piileytyvää myyttiä. Ihan toinen juttu on tuon keski-ikäisen miehen halveksiva kommentti ja sen arvo. Tästä huolimatta sovinistisian kommentissa piilee tietynlainen kosketuspinta monen sekä tahattomasti että vapaaehtoisesti lapsettoman naisen olemukseen. Mikä nainen se sellainen on, jolla ei ole lasta? Niin, millainen. Ainakin omalla kohdallani tuohon kommenttiin haluamattani mieleni antaa vastakaikua siitä tunteesta, minkä lapsettomuus ja kyvyttömyys raskautua on minulle tuonut: en ole onnistunut naisena tässä asiassa. Olen toki monessa asiassa onnistunut naisena. Olen onnistunut vaimona, ystävänä, sisarena, tyttärenä, työntekijänä. Olen toteuttanut naiseuttani tyylissäni, asenteissani, käytöksessäni. Olen pitänyt perinteisestä työnjaosta; naisten ja miesten työt. Siivoan ja hoidan kotia loputtomasti mielelläni, mutta en todellakaan halua kantaa halkoja sisään, luoda lumia tai siivota autotallia. Minusta on ollut ihanaa olla naisellinen nainen ja olen viihtynyt siinä olemuksessa, jonka olen synnynnäisesti saanut. Mutta en ole onnistunut saamaan jälkeläistä. En ole onnistunut tulemaan raskaaksi, synnyttämään, imettämään, hoivaamaan, kasvattamaan. Tässä en ole onnistunut naisena. Tässä kohtaa naiseuteni ei ole toiminut kuten se on olisi kuulunut toimia.
Kuinka perustavanlaatuinen osa naiseutta on äitinä oleminen? Sanoisin että varsin olennainen ainakin minulle itselleni. Ei tokikaan kaikille. Eivät kaikki halua lapsia. Ihan yhtä lailla minun olennaiseen naiseuteeni kuuluu se, että olen hetero enkä lesbo, tai että pidän perinteisestä työnjaosta.
Mutta minä haluaisin lapsen. Haluaisin määritellä itseäni äitinä. Sylini on kovin tyhjä.
Muttei auta, helmoissa on toiveiden ja särkyneiden unelmien rippeitä, ja olenhan nainen lapsettomanakin; monella tavalla. Katkeransuloiselta maistuva totuus syntyy siitä, että yhtäältä aina kun mietin sitä, mitä minulla ei ole, palaan siihen että muistan mitä kaikkea minulla jo on. Elämä on täynnä kummallisuuksia. Voi surra ja olla onnellinen sekä kiitollinen yhtä aikaa. Olla vajavainen nainen, ja selvitä siitäkin.
Nyt hellepäivää kukkivan omenapuun varjoon viettämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti