Ja näin uusi kierto pyörähti taas käyntiin.
Ihan kuten ennenkin. Jälleen kerran. Planeetat kiertää ratojaan, maapallo pyörähtää akselinsa ympäri, maailmankaikkeus jytisee omaa koneen pauhuaan jossain, eikä mikään muutu. Ei siinä eikä minun ruumiissanikaan.
Aamulla ajattelin hetken hautautuvani loppupäiväksi sänkyyn nukkumaan tätä harmaata päivää. Muttei se oikein sovi toimeliaaseen luonteeseeni ja siihen, että kuitenkaan tämä lapsettomuus ei ole koko elämäni, vaikka näinä päivinä se siltä tuntuukin. Vaikka siis juuri tänään se tuntuu siltä. Mutta sitten nousin ylös ja ajattelin, että antaa sen vaan tuntua siltä. Antaa tulla paha olo ja antaa sen olla kun on ollakseen. Koska siihen on ihan oikeus. Tänään annan itselleni luvan olla onneton ja surra lapsettomuuttamme.
Ääh tuo viheliäinen kp 1, olen pahoillani! :( On ihan hyvä surra oikein kunnolla, edes sen yhden päivän. Sitten taas jatketaan...Tsemppiä!
VastaaPoistaKiitos Isla! <3 Tiedän etten ole yksin. Suosta noustaan jälleen ja suunnataan katse eteenpäin.
VastaaPoistaNiitä päiviä tarvitaan. On märehdittävä siellä pohjalla, jotta jaksaa taas nousta. Jos kp 1:sen itkuja siirtää, ne tulvat väistämättä myöhemmin. Voimia <3
VastaaPoistaKiitos Suvi! oikeassa olet, jos harmistusta siirtäisi, se vain tulisi myöhemmin. Nyt jo paljon parempi olo täällä <3
VastaaPoista