Ollaan kierron loppua aloittelemassa. Ei mitään tuntemuksia. Ovisplussan sain tikkuun viikko sitten tiistaina. Sehän ei kerro kuitenkaan sitä, onko ovista ylipäätään edes loppujenlopuksi tapahtunut, ja jos onkaan sitten plussan jälkeen tapahtunut, niin montako päivää sen jälkeen. Ja vaikka ovulaatio olisikin ollut, ja munasolu olisi irronnut, ei se olisi taannut sitä, että munasolu olisi kohdannut siittiösolun ja hedelmöittynyt. Ja vaikka olisikin hedelmöittynyt, ei ole mitään taetta siitä että hedelmöittynyt munasolu olisi jatkanut hedelmöittymistään ja kulkeutunut sinne minne pitää ja alkanut nyt pikkuhiljaa tarttua.
Voiko joskus oikeasti tulla meidän vuoromme?
Ajatus raskaaksi tulosta, ja sen jälkeen vieläpä onnistuneesta raskaudesta, tuntuu ajoittain todella absurdilta ajatukselta. Se on niin kaukainen ja epätodellinen että joskus oikein ihmettelen, että miten niin monet ystävät, työtoverit ja tuttavat ovatkin tulleet raskaaksi. Koko tapahtuma vaikuttaa omasta vinkkelistä niin epätodennäköiseltä sekä mahdottomalta, että on vaikeaa jo käsittää sitä, että joillekin raskautuminen todellakin tapahtuu tuosta noin vain. Miltä heistä mahtaa tuntua? Tajuavatko nämä ihmiset lainkaan, miten suuri asia heille tapahtuu ihan tuosta noin vain, vaivattomasti, helposti, ilman mitään pohdintaa. Minun maailmassani raskaaksi tuleminen ja onnistunut raskaus ja vauvan saaminen ovat jo sillä tasolla, että koko ilmiö vaikuttaa olevan puhtaan mystiikan peitossa. Ja niin varmaan onkin. Taitaa olla niin että lapsettomuudesta kärsivät saavat kosketuspintaa tähän elämän mystiikkaan ihan eri lailla kuin sellaiset, joille mystiikka tapahtuu helposti.
Ihanat hellekelit ja päivät olen viettänyt laiturilla varpaita vedessä uittaen ja auringon säteistä nauttien. Vaikka pohdin lapsettomuutta ja kirjoitan tätä blogia, ei lapsettomuus ole koko elämäni. Elämä on ihanaa siitä huolimatta. Olen terve, mieheni on terve, ei ole suurempia huolia, parisuhde on erinomainen. Saan viettää nämäkin päivät voikukista seppeleitä punoen ja koiran kanssa heinäpellolla kulkien. Elämä on lapsettomuudesta huolimatta ihanaa ja tämän minun elämäni tarkoitus on elämä itse tässä hetkessä.
miten olette pohtineet mahdollisten hoitojen aikataulua ja paikkaa? Vai onko kaikki vielä ihan auki? Kirjoitat tuossa, että ette ole varmoja hoitoon lähdöstä huonojen todennäköisyyyksien vuoksi niin siksi halusin kysyä. Itse pohdiskelem näitä kysymyksiä niin siksi kyselen.
VastaaPoistaHei Alfhild! Aikatauluja ei olla kovin paljoa pohdittu. Se on päätetty kyllä, että kesällä ei tehdä mitään, koska ei haluta pilata kesäaikaa. Emme ole täysin varmoja vielä haluammeko hoitoihin ollenkaan. On olemassa kuitenkin mahdollisuus tulla spontaanisti raskaaksi. Sittenpä tosin on vielä sen jälkeen ihan eri asia saako raskauden saatettua loppuun. (Toistaiseksihan ei ole tapahtunut tätä ensimmäistäkään vielä.) Suvussa on paljon keskenmenoja ja ei ole yhtään naispuolista, jolla sellaista ei olisi ollut. Tähän ei syytä tiedetä, toki arvailuja. Ainahan toki voisin olla ensimmäinen, joka onnistuu ensimmäisellä kerralla ilman keskenmenoa, mutta kun raskaaksi tuleminenkin on jo vaikeaa, niin en ajattele moisia.
VastaaPoistaSe mitä on mietitty, että jos hoitoon mennään, mennään yksityiselle. Mutta tosiaan tällä hetkellä emme ole vielä halunneet aloittaa hoitoja, emmekä ole varmoja haluammeko laisinkaan aloittaa niitä myöhemminkään.
Vaikeita kysymyksiä nämä. Tsemppiä teille ja kiitos kun luet <3 Jään seurailemaan matkaasi!