laparoskopia takana

Eilen tehtiin laparoskopia. Menin aamulla sairaalaan. Pari tuntia odottelua osastolla, tipan laitto ja tukisukkiin pukeutuminen sekä jännitystä ilmassa. Melko nopeasti odottelu kuitenkin menikin, leikkaava gynekologi kävi katsomassa ja nukutuslääkäri myös. Leikkaussaliin sain itse kävellä ja eipä siinä kauas mennyt kuin unten mailla jo olikin.

Leikkauksen jälkeen heräilin melko hitaasti useamman tunnin. Yllätti, ettei kipu ollut niin paha kuin olin luullut, kuukautismaista kipua, joka oli kyllä kestettävissä. Tiesin että jotain on tehty mutten jaksanut kysellä hoitajilta. Myöhemmin gynekologi tuli heräämöön ja kertoi, että endometrioosi sieltä oli kyllä löytynyt.

Endoa oli ollut lantiossa joka puolella ja kohdun takana myös. Suolisto ja munanjohtimet olivat tosin olleet täysin vapaat. Kaikki endo oli saatu poistetuksi!!! Toimenpide oli kestänyt useamman tunnin.

Koko kohdun limakalvo höylättiin myös pois ja otettiin näytteeksi.

Olo oli päälimmäisenä huojentunut. Diagnoosi ei masentanut. Olin arvannut sen, pohtinut sitä yhä enemmän. En pelännyt tätä diagnoosia, siihen oli ollut niin paljon viitteitä. Nyt sain vastauksia - vihdoin edes jotain vastauksia tällä tiellä- ja nyt on kaikki endo vatsaontelosta poistettu.

Uskomatonta kyllä, nousin muutama tunti myöhemmin sängystä ylös ja köpötin hoitajan saattamana vessaan. Vatsa oli valtaisa pallo ja hartiaan pisti, kuten kuulemma tapana on, mutta silti söin leipää ja join kaakaota. Illalla köpötin kuin vanha mummeli ulos sairaalasta mieheni käsipuolessa ja pääsin kotiin. Kipuja oli yllättävän vähän.

Nyt toipilaana makaan sängyssä väsyneenä turvonneen vatsani alla ja mietin sitä, että ennakkoaavistukseni osoittautui todeksi. Uskonpa myös että tässäpä se syy lapsettomuutemme. Vihdoin sen tiedän.