Näihin aikoihin lapsettomuustaipaleemme täyttää kolme vuotta. Ajatella, 3 kokonaista vuotta! Kuinka pitkä aika toivoa lasta, uskoa, toivoa, pettyä. Yrityskiertoja lakkasin laskemasta jo aikoja sitten.
Mehän laskemme jo vuosia.
Taasen tulee myös yksi joulu ilman omaa vauvaa, tai edes raskautta. Ei tänäkään jouluna, ei ehkä ensi joulunakaan. Saan vain vastaanottaa postilaatikon täydeltä kavereiden joukukortteja, joissa on kuva heidän lapsistaan. Katraat kasvavat vuosi vuodelta, saavat uusia jäseniä. Meidän perheemme luku pysyy kahtena.
Onneksi rakas, ihana mies kuitenkin vierellä kaiken tämän jälkeenkin.
Eli, suurin niistä kuitenkin on rakkaus, kaikesta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti