Niin monet ystävälliset ihmiset ovat lapsettomuustaipaleemme varralle kommentoineet meille, kuinka "vauva tulee sitten kun vähiten sitä odotatte!!" Tässä jokunen viikko sitten sain kuulla taas tämän. Lasken kommentin samaan kategoriaan kuin iäikuisen neuvon siitä, kuinka tulemme heti raskaaksi kunhan vain lakkaamme "yrittämästä", tai "unohdamme" koko asian.
Minä luulen, että vaikka jollain tasolla hyväksyisin jotenkin lapsettomuuden ja eläisin sen kanssa ilman, että itken silmät päästäni päivittäin, etten siltikään koskaan pysty lakkaamaan "yrittämästä". Tai toivomasta. Luulen, etten koskaan pysty "unohtamaan" raskaaksi tulemisen toivetta, unohtaa ajatusta omasta vauvasta. Minä luulen, etten koskaan tule elämään sitä päivää, jolloin "odotan vähiten", mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Kun sanotaan; " se tulee sitten kun odotat sitä vähiten!" - niin - entä jos ei tule sellaista aikaa? Entä jos vain joku osa minussa aina elättää toivoa jossain syvällä sisimmässä?
Koska jos raskaaksi tulo edellyttää sen, etten muista koko asiaa tai lakkaan toivomasta, en taida koskaan voida tullakaan raskaaksi.
Miten masentavaa!!!
Puppua noi kliseiset fraasit! Itekki saanu kuulla monta kertaa ton "sit ku lopetat stressaamisen, ni tuut varmasti raskaaksi heti". Jaahas...voin kyl sanoa etten ois hengissä jos oisin yli 2 vuotta putkeen jo stressannu! :D
VastaaPoistaRouva J., just noin se on. En minäkä ois elossa, tai ainakaan toimiva aikuinen täyspäinen, jos oisin oikeasti stressannut nämä vuodet koko ajan. Mut miksi näitä fraaseja viljellään joka puolella koko ajan...?
PoistaKaikelle elämässä on aikansa ja paikkansa eikä millään toivomisella, odottamisella tai etenkään odottamattomuudella ole sen kanssa mitään tekemistä. Helppohan se on ulkopuolisen antaa neuvoja ja luulla tietävänsä paremmin. Lapsettomuuden aikana on väkisinkin erilaisia jaksoja: välillä odottaa ja toivoo kovemmin, välillä taas ajatus valuu kauemmas.
VastaaPoistaItse sain kuulla tuon aivan saman kommentin ja moneen kertaan. Nyt tuntuu niin kohtalon ivalta, että niin juuri kävi. Tai näin tilanne olisi helposti tulkittavissa. Itse kuitenkin ajattelin, että nyt oli meidän hetkemme. Ei se ollut siitä kiinni, että yhtäkkiä lakattiin yrittämästä ja stressaamasta.
Neuvojia riittää, parasta on vain jättää asiasta mitään tietämättömien kommentit omaan arvoonsa.
Ee, olen itse ajatellut ihan samaa, ettei se niillä stressittömyydestä tai stressistä ole kiinni, jos raskaus vihdoin alkaa.. Se on vain joku muu sattuma. Niitä arvoituksia tässä elämässä, joita ei aina ymmärrä.
PoistaMinä en oikeastaan koskaan sen suuremmin stressannut tulenko raskaaksi vai en. Annoin vain ajan kulua... ja kyllähän se kuluikin. Useampi vuosi vierähti. Mutta olishan sen pitänyt tapahtua nopeammin, jos "se tulee silloin kun vähiten odottaa", sillä enhän minä koskaan odottanut.. Puppua tuollaiset!
VastaaPoistaEli, just niin, tuolla logiikalla pitäs tulla raskaaksi heti viirit liehuen (ja päinvastoin). Tuntuu ettei mitenkään toimi!
Poista