Nyt menossa kp 2 tai 3 riippuen siitä mistä tihuttelun jälkeen aletaan laskea.
Luulin viime kierrossa taas hetken jo tulleeni raskaaksi. 7 päivää testatun ovulaation jälkeen tuli vaaleanpunaista vuotoa. Voi miten toiveeni nousivat. VOISIKO SE OLLA KIINNITTYMISVUOTOA??!?! Hetkessä toiveeni nousivat taivaisiin ja vielä ylemmäs, varmaan avaruuteen asti. Olin niin innoissani. Koin taas kaikki oireet. Palelin, rinnat aristivat ja vaikka mitä. Nämä oireet olen kokenut niin uskomattoman monta kertaa yhä uudelleen ja uudelleen.
Toivoin niin hirveästi. Hetken aikaa jopa uskoin. Voitteko kuvitella, hetken jo uskoin olevani raskaana. Olin jo hetken aikaa niin varma. Niin todellisen varma. Kaikkien näiden lukemattomien pettymysten kuukausien jälkeen jaksoin olla hetken aikaa varma ja niin hemmetin toiveikas, että lopulta tunsin itseni ihan täydelliseksi ääliöksi sekä idiootiksi tuijottaessani raskaustestin ainoaa viivaa, sitä niin kovin tuttua näkyä. Miten voin olla niin tyhmä?
Ei mitään, ei sitten yhtään mitään, ei kertakaikkiaan mitään.
Tihuttelun ja vatsakivun alkaessa koin taas maailmanlopun tuntemuksia. Mieheni ihmetteli ääneen, että miksi pettymykseni ei koskaan tunnu hellittävän, vaikka tämä sama tulos on eletty jo niin monen monta kertaa.
Niin, miksi pettymykseni ei hellitä? Miksi se on aina yhtä ankara, silti?
Mulla oli tänään kp1, mutta pettymys tosi lievää. Ihmettelen, että millaisen täyskäännökseni pääkoppani on tehnyt. Lähinnä ärsytys on päällimmäisenä ja tuska näistä hemmetin kivuista. Päätin, että jätän tämän tältä vuodelta tähän. En jaksa ravata ultrassa, enkä jaksa kytätä kalenteria. Olkoon... Kerään päätäni, ajatuksiani ja rahaa syksyn aikana ja ehkä sitten tammikuussa IVF-hoitoihin.
VastaaPoistaVoimia! <3
Kiitos Ananas A <3
VastaaPoistaOn mullakin noita kuukausia että on vähän helpompaa! Onneksi... edes joskus on vähän helpompaa. Tää on yhtä aaltoliiketta kaikki vaan. Voimia sinnekin <3