"Nooo, koskas teille tulee vauva!?"
Tuo viaton, yli-innokkaan sukulaistädin sukujuhlissa esittämä kysymys.
Tuo viaton, yli-innokkaan työkaverin heittämä kysymys työpaikan ruokalassa satojen ihmisten keskellä, kun puhumme työkaverimme puoliväliin edenneestä raskaudesta.
Tuo viaton, mieheni uteliaan kaverin ilmoille heittämä kysymys "hei vink' vink' vaan!"
(Ja mitä siihen vastata: ei kuule tiedetä koska tulee tai tuleeko ikinä. Tuskin.)
Aamupalaverissa pöydän ääressä istuu 15 henkeä, kun vieressäni oleva keski-ikäinen työkaverini kysyy innokkaasti ihan kuultavissa olevalla äänellä:
"Hei, ootsä raskaana?!"
Edelleenkin on ihan täysi mysteeri, että miten saatoin hänen silmissään vaikuttaa raskaana olevalta. Minä, hoikka ihminen, jonka vatsa ei pömpötä eikä koskaan anna syitä mihinkään spekulointiin tältä osalta. Edelleenkin on vielä suurempi mysteeri, että kuinka joku voi esittää tuollaisen kysymyksen aamupalaveripöydässä koko työryhmän edessä.
Ja entäs nämä muut kommentit sitten:
"Ai yhtä lastako toivotte, älä kuule, ootas vaan kun teette sen yhden, niin kyllä sulla ihan kohta on pakko saada se toinenkin!"
tai:
"Älä kuule nyt, älkää nyt vaan yhtä lasta hankkiko, siitähän tulee ihan itsekeskeinen, jos ei ole sisaruksia!"
(Tosi hienoja kommentteja ihmisille, jotka ei saa sitä yhtäkään ainoaa toivomaansa lasta, vai mitä?Että nyt jo määritellään syntymätön, potentiaalinen tai enemminkin teoreettinen lapsemme, jota luultavasti ei koskaan edes synnykään, itsekeskeiseksi.)
Eräissä sukujuhlissa taannoin katsoin vauvanvaunuihin sisään ja ihastelin vauvaa, kun heti viereeni ilmaantui enoni skumppalasi kädessään ja tohotti:
"Tekiskö sitä ittelleen mieli tuollasta, johan ois korkea aika!"
(Opittua: jos et halua kiusallisia tilanteita, älä missään nimessä ihastele kenenkään vauvoja, älä oikeastaan edes katso niihin päinkään tai tarkemmin ajatellen mene samaan huoneeseen, jos mahdollista.)
Ja sitten tämäkin on nyt koettu, erään kolmen lapsen äidin suusta kuultuna:
"Niin ne lapsettomuusasiat on aika jänniä, jotain solutason juttujahan ne voi olla, ettei vaan solut sovi yhteen. Mä olen kuullut tällaisesta, että monet, jotka on olleet vuosia lapsettomia ja jotka on sitten vaihtaneet miestä, on tulleet sitten ihan pam! ihan heti raskaaksi!"
(Pam vaan teillekin, kiitos. Siis kertokaa minulle, että mitä tähänkin kommenttiin tulisi oikeastaan vastata?)
Toivon hartaasti, että elämässä en itse ole koskaan möläyttänyt mitään idioottimaisia kommentteja. Sen tiedän, että lapsien saantiin liittyviä kysymyksiä en ole koskaan udellut. Jos joskus olen ollut ajattelematon jollain toisella elämänsaralla, (toivottavasti en!!!!!!!!) ja tajuamattani ollut epähieno, -sanoin, ilmein, elein, miten tahansa - voin vain syvällä sisimmässäni pahoitella.
Tosi hienoja oivalluksia, oon huomannu samoja asioita! Liikaa ei tosiaan kannata ihastella muiden lapsia, koska reaktiot voi olla säälivät (jos tietää meidän lapsettomuudesta) tai sitte kiinnostuneen utelevat. Kumpikin vaihtoehto tuntuu pahalta, kuitenki ehkä enemmän tuo säälivä. Välillä harmittaa, että saako ihmiset musta jotenki kylmän vaikutelman ku en koko ajan touhota niiden vauvojen ympärillä. Ei vaan pysty :'/
VastaaPoistaRouva J, olenkin ajatellut että voisi tehdä ihan oman postauksen joskus noista ihmisten säälivistä reaktioista. ne on varmaan yksi pahimpia tässä lapsettomuudessa. Meillä on ystäväpiirissä tiettyjä, poikkeuksellisen voimakkaasti vauva/lapsikeskeisiä ihmisiä, jotka puhuu aina siitä kuinka elämälle tarkoitus tuli vasta lasten myötä yms. näiden ihmisten reaktio meidän lapsettomuuteen on säälivä, ja se herättää minussa pahaa mieltä; en vaan kestä sitä. En halua sääliä osakseni muilta.
PoistaMinäkin oon miettinyt vaikutanko kylmältä muiden silmissä, Samalla harmittaa, kun haluaisin mielellään pitää jonkun vauvaa sylissä (en kärsi siitä itse yhtään sinänsä tai koe mitään maailmaromahdusta, vaan aidosti vain haluaisin pitää vauvaa sylissäni), mutten viitsi hellitellä ja ihastella tietyissä seuroissa vauvoja (just esim joissain sukujuhlissa, tai työpaikalla jos joku tulee näyttämään vauvaa eli varsinkin jos paikalla on tietyntapasta innokasta vanhempaa porukkaa), koska sitten joutuu noihin kiusallisiin ja vaikeisiin tilanteisiin. Taidan joku kerta kirjoittaa tästä säälistä lisää, kun se on esillä ajatuksissa niin usein ja herättää paljon mietteitä.