Tuhrua ja kipua. Kohta mennään taas uuteen kiertoon. Mutten tiedä, uuteen yritykseen? Tai sitten ei. Ehkei jaksa enää yrittää tähdätä, kun ei se tuota tulosta.
Loppukierrosta ja kuukautisia enteilevästä tiputtelusta ja kipuilusta huolimatta en ole tässä kierrossa tuntenut maailmanlopun tuntemuksia, kuten viimeksi. Lapsettomuuden suru on tietenkin läsnä, mutta onnekseni epätoivo ja katkeruus ei; jokainen kulunut kuukautiskierto ilman raskautta heikentää entisestään uskoani luomuplussaan, onneksi edes joskus voin ottaa asiat tasaisesti.
Ehkä vielä, kun aikaa kuluu riittävästi, opin olemaan aina sinut lapsettomuuden kanssa ja kääntämään pysyvästi katseeni elämässä ihan muualle.
Ajatuksesi ovat kuin omiani...jokaisen kierron lopussa päätän, etten enää jaksa. Kunnes tulee aika napata uudet Letrotzolit naamaan ja taas mennään. Voimia! <3
VastaaPoistaJoo niin se ihmismieli on vaan niin kummallinen. Ei tuu tulosta, mutta jostain syystä aina yhä uudelleen nousee tästä kuopasta!
Poista