tunteet ei kysy lupaa

Hormoniromahdus tuli ensin.
Ihmettelin, kun eilen istuin kotona mielipuuhani parissa, neulomassa. Sitten tuli yksi kyynel, kohta toinen, kolmas ehti tipahtaa jo puserolle. Ei mitään järkevää syytä.
Katsoin ulos keittiön ikkunasta ja naapurin pihalla naapurin rouva käveli postilaatikolle. Pyöreä pikku masu näkyi selvästi. Kolmas lapsi. Kyynelehdin kahta enemmin.

Kun mies tuli töistä kotiin, hormoniromahdus oli jo hyvää vauhtia lähestymässä huippuaan ja päätyi hermoromahdukseksi.

Miten te muut blogisiskot, ja muut kanssasisaret, jotka tätä luette? Löydättekö itsenne useinkin lapsettomuuden takia vierailta vesiltä, käyttäytymässä ihan kummallisesti, huomaatteko sen nostavan esiin piirteitä, joita ette itsessä tienneet olevankaan? Äkkiä löydän itseni kyyneleet silmäkulmissa kiihtymassa sekunnissa nollasta sataan ja huutamasta miehelle kuinka me emme koskaan saa lasta ja kaikki muut saavat. Kuinka _kaikki muut_ saavat lapsen ihan koska tahansa kun vaan haluavat, ja niin monta kuin haluavat ja me ei saada sitä yhtä ainoatakaan ikinä IKINÄ IKINÄ KOSKAAN MILLOINKAAN. (Tätä huutaessa en kyllä silti unohtanut teitä rakkaat kohtalotoverit, mutta varmaan kaikki tiedätte sen kokemuksen, joka minulla oli silloin)

Kumma miten jostain ihan muusta aiheesta alkanut keskustelu päätyy tähän kysymykseen. Miten ihmeessä se on mahdollista??

Näistä piirteistä itsessäni en ollenkaan pidä. En pidä siitä, että minusta nousee esiin näin vastenmielisiä ominaisuuksia, en minä huuda ihanalle miehelleni ikinä muuten, en pidä siitä, että lapsettomuus valtaa minussa jonkun perusvireen, joka sävyttää elämääni kauttaaltaan, ja sitten yht'äkkiä räjähtää ilmoille ilman suuria ennakkovaroituksia tai näinä päivinä se siltä tuntuu.

Illalla huomasin, että pikkarit on ihan ruskeat eli tiputtelu on alkanut ja ymmärsin.

Saa nähdä koska itse vuoto alkaa. Jos tiputtelua on, sitä yleensä on kolmekin päivää, jopa enemmän. Itse vuodon saapuminen aina helpottaa heti oloa. Ennen sitä onnun tunteiden rämeikössä ja olen vihainen kaikelle ja kaikille ilman mitään syytä. En ole pettynyt siitä, että kuukautiset on tuloillaan, koska en odottanut raskautta tässä kierrossa. Yritysvapaa kierto oli parasta elämää sitten koko vauvantoivomusprojektin aikana aina tähän kierron viimeiseen viikkoon saakka, jolloin ärtyneisyys yllättäen saapui ja otti vallan. Se vaan on näin. Tunteet vaan tulee eikä kysy lupaa. Niitä ei voi manipuloida tai muuttaa. Se, että tiesi menkkojen tulevan, ei vähennä ärsytystä.

Nyt suunta mökille. Mitä muiden blogeista luin, aika monilla tuntuu olevan menkat menossa tai alkamassa kesken mökkeilyn alkeellisia olosuhteita. Samaan on varauduttava itsekin.

Juhannuksen yöttämässä yössä en aio tehdä taikoja.