Menossa kp 22 tai jotain niillä main ja alavatsa on kipeä. Itseasiassa jo niin varhain kuin kp 10:stä saakka alavatsa on vaihtelevasti ollut kipeä. Välillä kipu on poissa kokonaan ja sitten tulee takaisin. Kipu on selkeästikin gynekologista, vähän kuin menkkajomotus, mutta tosin _huomattavasti_ lievempää. Menkathan oli erittäin kivuliaat viime kierrossa. Mitään tiputtelua ei onneksi ole.
Endometrioosiepäily nostaa jälleen päätään. Koko kierron ajan jatkunut kipuilu on sinällään uusi oire. En ole käynyt gynekologilla sitten viime syksyn, mutta olen nyt laittanut asian harkintaan ja varannutkin ajan eräälle endometrioosispesialistille heinäkuun puolelle.
Kohdustani ei ole mihinkään, se on todettu tässä viime vuosien aikana.
Houkuttaa suuresti ajatus siitä, että jos koko kohdun voisi jonain päivänä poistaa, kun en kerran raskaaksi tule, niin pääsisinpä sillä eroon kaikesta äärimmäisestä vaivasta, harmista ja mielipahasta mitä tuohon turhakkeeseen sisälläni liittyy. Turha, turha turha tyhmä kohtu!!
Huomaa, että on loppukierto on menossa kun mieli on niin huonona.
Sanoisin, että luota omaan vaistoosi. Mä luotin monta, monta kertaa, mutta aina joku lääkäreistä lyttäsi sen ja taas hetken yritin olla kuuntelematta sisäistä ääntäni. Kunnes se otti vallan ja olin veitsen alla miettien samalla, että olen umpihullu, kun täällä makaan leikkaussalissa omien fiilisteni vuoksi. Ja kuinka ollakaan, heräämössä kuulin sanan endometrioosi. Se ei koskaan näkynyt ultrassa, eikä tuntunut sisätutkimuksessa.
VastaaPoistaSuvi olet kyllä oikeassa intuition suhteen. Sen olen tässä elämässä huomannut, että intuitio on usein vain niin kovin oikeassa. Ja ne kerrat, kun olen jättänyt sitä noudattamatta, on aina mennyt sitten asiat pieleen. Olihan mulla alunperin jo intuitio siitä, että raskaaksi en välttämättä tule tai jos tulen, niin vasta vuosien yrittämisen jälkeen. Tähän menessä ensimmäinen on valitettavasti pitänyt paikkansa ja jos joskus tuo ihme tapahtuisi, niin oikeassa olisin joka tapauksessa.
VastaaPoista