Ennätyslyhyttä kiertoa pukkaa. Viime kierto oli 26pv ja nyt kierto 23 päivää. Menkkojen alkamispäivä on aina tasan 13 pv oviksen jälkeen. Ovis taasen on tätä nykyä niin aikaisin, että epäilen munasolujen olevan täysin kypsymättömiä.
Mielessä on muitakin huolenaiheita. Vuodan kuin seula jokaisten menkkojen aikaan. Hyytymiä ja kirkasta verta. Housuista hulvahtaa joskus läpi. En ole aiemmin joutunut turvautumaan tuplavarmisteluihin, mutta nyt on välillä pakko sonnustautua sekä tampooniin että siteeseen. Onneksi vaan kotosalla on käynyt pari vahinkoa, joissa veri on tulvinut housujen läpi. Töissä käyn tuon tuosta vessassa tarkistamassa tilannetta. Tuskaa.. Yöllä saattaa tulla lakanoille länttejä. Hb on laskenut viimeisen vuoden aikana. Siteitä kuluu 1,5 pkt/ menkat, kun ennen riitti 1 paketti. Sitten kun menkat tulevat 3,5 viikon välein niin alkaa hiljalleen tuntua kuin että koko elämä on yhtä veristä läträystä.
Ei auta kuin toimenpidettä odotella. Joulukuussa saan tietää myös mikä on AMH -arvoni. Se mitattiin marraskuun alkupuolella. Onko täällä ketään, jolla on ollut AMH- arvossa jotain häikkää? Pelkään sitä.. Jotenkin olen vain alkanut pelätä, että munasarjat on hiipumassa. Vaikka ikää on vasta just reilu 30v. Mutta epämukava pelko on asettunut harteille, ehkäpä juuri näiden lyhentyneiden kiertojen vuoksi. Endometrioosin varmistumista sen sijaan en pelkää. Siitä minulla on vahva aavistus ja siihen olen varautunut.
Hiljalleen varaudun myös siihen, ettei minusta koskaan varmaan tule äitiä. Siltäkin nyt "vain tuntuu", kuten on tuntunut jo pitkään.
Puupalla oli häikkää, onnelliseen loppuun pääsivät kuitenkin http://toivojotain.blogspot.fi
VastaaPoistaKiitos Feeniks! Kävin lukemassa... Aika moneen tarinaan on tullut onnellinen loppu nähtävästi IVF:llä. Jos silläkään... Mua masentaa syvästi ajatus ivf:stä, en haluaisi, enkä tiedä pystynkö henkisesti. :(
PoistaMinulla AMH-arvo oli edellisessä ICSI-hoidossa 3,5 vuotta sitten 0,4. Tuoresiirrosta tuli plussa, joka todettiin ekassa ultrassa tuulimunaksi. Kaikeksi ihmetykseksi eka pas tärppäsi ja sen seurauksena saimme pojan, joka on nyt 2,5 v. Tänä vuonna kaksi tuloksetonta pas:ia ja uusi hoitokierros. Nyt menossa piinaviikko. Tänä syksynä AMH-arvo oli 1,0 mutta jostain syystä lääkäri ei uskonut siihen, vaan tuohon aiempaan arvoon, koska kuulemma "viitearvot ovat muuttuneet".
VastaaPoistaRaskauden jälkeen kierrot ovat lyhentyneet. Ennen raskautta oli 26-28 päivää ja nyt monesti vain 23 päivää. Ennätyslyhyt kierto tältä syksyltä on 16 päivää!!! Minulla on endometrioosi, joka todettiin lapsettomuustutkimusten seurauksena. Ikää minulla on nyt 35 v.
Kiitos Annika kommentistasi ja ihana että teillä kuitenkin onnistui raskaus ja saitte pojan! Toivotaan että onnistuu toistamiseen. Mua pelottaa se että vaikuttaa siltä että IVF oisi ehkä se ainoa keino saada lapsi, mutta en pysty tekemään päätöstä hoidon aloituksesta. Meillä on suvussa korkea keskenmenon riski, kaikilla suvun naisilla ollut usempi.. Ahdistaa miettiä sitä kun ei koskaan ole päässyt edes raskauteen saakka ja plussan jälkeen ois yhtä murhetta tuon vuoksi... En tiedä, niin vaikeaa..
VastaaPoistaKävin raskauden puolivälin paikkeilla psykologin kanssa keskustelemassa, kun menettämisen pelko oli niin suuri. Pukeuduin niin, ettei kukaan olisi huomannut minun olevan raskaana, enkä osannut millään tavalla nauttia raskaudesta. Olin aivan varma että jos annan itseni nauttia, niin menetän lapsen. Psykologi sanoi, että pitää nauttia kun on nauttimisen aika ja surra surut vasta jos on suremisen aihetta. Muuten murehtii aina, eikä nauti koskaan.
PoistaEilen alkoi menkat, eli ei tuonut 2. icsi:n tuoresiirto plussaa. Toki alkuraskauden vuodot ovat yleisiä, mutta jos vuotaa kuin seula, niin eiköhän ne menkat ole. Vuoto alkoi 6 päivää ennen testipäivää. Kesäkuun pakastetun alkion siirrossa vuoto alkoi testipäivän iltana ja elokuun pas:in jälkeen vuoto alkoi vasta viisi päivää testin jälkeen. Tuntuu että nyt oli siis varhainen keskenmeno, kun yleensä keltarauhashormoni on pitänyt hyvin vuodon poissa. Onneksi pakastimessa on kaksi alkiota, joten alusta ei tarvitse aloittaa.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaOlen tosi pahoillani vuodosta :( välillä on vaikeeta ymmärtää miksi toiset suit sait saa lapsia koska vaan ja niin paljon vaan kun haluuvat ja toisilla se on yhtä rämpimistä ja vuosien odotusta...
PoistaPäätös ivf:n aloituksesta on minulle osoittautunut tosi vaikeaksi. Siinä on niin monta asiaa, joita mietin. Ihan liikaa. En tiedä miten kestäisin henkisesti niitä hoitoja ja hormoneja, pettymyksistä puhumattakaan. Koko ajatus lapsen tekemisestä koeputkessa tuntuu minusta niin ylitsepääsemättömän vaikealta. En osaa selittää muuten kuin että en vain haluaisi... Vaikea tämä tie, ei voi muuta todeta.
Toivotaan sinulle parasta,jos tämä kierto ei onnistu niin vielä myöhemmin saisit kyytiläisen matkaan <3
Minulla ei ollut mitään ongelmia siirtyä järeämpiin hoitoihin. Se oli vaan jotain mitä vaadittiin lapsen saamiseen. Minulle lapsen saaminen oli niin tärkeää, että "keinoista viis". Miehen sisko sanoi "hyi olkoon", kun kerroin että kyseessä oli koeputkihedelmöitys. Vielä kolmen vuoden jälkeenkin se tuntuu pahalta ja monesti mietin, että hänenkö mielestään meillä ei pitäisi lasta olla!?! Hän on kuitenkin minun ja mieheni lapsi 100 %:sesti - hänet on vain mittatilaustyönä meille tehty. Olen häntä kantanut sisälläni 9 kk ja hän on enemmän kuin toivottu.
PoistaIvf lapsi oliSi minullekin enemmän kuin toivottu, mutta en vain ole vielä pystynyt tekemään päätöstä raskaan hoidon aloituksesta. Pidän ivf:ää ehkä raskaampana hoitona kuin mitä se on? Kun ajattelen etten kestäisi sellaista, henkisesti ja fyysisesti.. Olisipa päätös helppo tehdä ja lähteä siihen. Joskus mietin enkö sittenkään halua riittäväst lasta kun en pysty kokeilemaan ivf:ää?
PoistaEi voi etukäteen tietää miten oma kroppa reagoi. Se on niin yksilöllistä. Pitää vaan uskaltaa yrittää. Jos terveys tuntuu reistaavan kesken hoidon, niin sitten voi lopettaa kesken ja kokeilla toisenlaisilla lääkkeillä. Varmaan sitten jos munasoluja kypsyy ihan mieletön määrä, niin kipujakin voi olla enemmän. Itselläni oli lähinnä hieman tukala olo. Kumarteleminen ei tuntunut hyvältä ja vatsa oli hieman arka pistoskohdista. Ei millään tavalla kipeä. Punktion jälkeen kivut vaihtelee samallakin ihmisellä. Uskon siinäkin olevan merkitystä munasolusaaliilla. Ekalla kerralla minulta saatiin 10 munasolua ja toisella kerralla 6. Ekalla kerralla oli enemmän kipuja kuin toisella kerralla - uskoisin että johtui nimenomaan siitä että munasoluja saatiin vähän - toimenpidekään ei kestänyt kauaa. Lääkitys oli sama kummallakin kerralla. Omasta mielestäni ivf ei ole paha. Tekisin sen koska tahansa uudelleen. Henkinen puoli on sitten jokaisella oma juttunsa. Jos ivf:n ottaa uutena mahdollisuutena, jossa ei sinänsä menetä mitään vaan voi saavuttaa jotain todella suurenmoista, niin henkisen puolenkin "selättää". Hoidon aikana pitäisi pystyä olevaan positiivisella mielellä ja tehdä sellaisia asioita joista tulee hyvä mieli itselle.
Poista