Lääkärin soitto. Hysteroskopia peruttu tältä kierrolta. Tehdäänkin suoraan laparoskopia kahden kuukauden sisään. Oikeastaan uutinen ei yllättänyt. Väsymyskäyrä on korkealla tähän aikaan vuodesta muutoinkin. Olen väsynyt lapsettomuuteen enkä oikein tiedä miten suhtautua suunnitteilla oleviin tutkimuksiin. Pahenevat kivut vahvistavat ajatusta endometrioosista. En pidä mistään toimenpiteistä, mutta vaihtoehdot alkavat olla vähissä. Nyt alkaa siis tutkimuksen odottelu. Toivottavasti odottavan aika ei ole pitkä.
En tiedä bongasitteko muut toissaviikonloppuna ilmestyneen HS: kuukausiliitteen juttua kesävauvoista, jotka "nyt viimeistään kannattaa laittaa alulle". Eli hommiin, siskot?!?! Artikkelissahan ei luonnollisestikaan ilmaistu yhdellä pienellä sanallakaan sitä vaihtoehtoa, että kaikki eivät voi päättää sitä kuukautta, jolloin lapsensa saavat. Miksi ei koskaan mainita, että meitä on?? Toki on sitä porukkaa, joka noin vain kaivaa kalenterinsa esiin ja tekee vauvansa "just sitte ku isilläkin on kesäloma". Ilmeisesti he todellakin ovat valtaväestöä, kun kerran suurin osa vauvoistakin nykyään syntyy "suunnitellusti kesäaikaan".
Mieleni tekisi kirjoittaa johonkin yleisönosastolle siitä, kuinka täällä on oikeasti olemassa ihmisiä, jotka todellakaan eivät voi valita lapsensa syntymäaikaa isän loman, kuukauden, vuodenajan - VUODEN, ehkä jopa VUOSIKYMMENEN -tai edes tämän elämän mukaan. Näihin artikkeleihin, jotka käsittelevät lapsentekoa nimenomaan lapsentekona, tietoisena, harkittuna ja kalenteriin, uraan, talouteen, henkiseen tilaan tms. perustuvana tekona, joka esitetään täysin olevan yksilön omissa kätösissä, tuntuu törmäävän yhä enemmän. Onko lapsen_teko_ oikeasti niin helppoa niin monelle? Ilmeisesti kuitenkin on, kun asiasta puhutaan niin, "äkkiä nyt tekemään lapsia!", sanottiin minullekin töissä viime viikolla, tosin sentään ventovieraan asiakkaan toimesta. No niinpä. Kunpa niin.
Tiedättehän! Jo minäkin olisin _||tehnyt||_ lapsen, montakin, jos saisin sen tekemällä ja sormia napsauttamalla kuten monet, mutta ei - minun todellisuuteni on siitä yhtä kaukana kuin itä lännestä. Eikä siihen auta poppakonstit, toiveet, rukoukset - ei ehkä ikinä välttämättä mikään...?
Bongasin juuri tuon saman artikkelin. Eipä olisi pitänyt lukea, kun siitä tuli vain paha mieli... Minustakin välillä tuntuu, että me lapsettomat olemme kuin jokin tuntematon eläinlaji. Ehkä ihmiset eivät vain tule ajatelleeksi, miten vaikeaa lasten "teko" voi olla, kun se on käynyt heiltä itseltään niin helposti.
VastaaPoistaKiitos Keksi <3 juuri näin se taitaa olla. Monilla lapsensaanti on oikeasti niin helppoa. Ite on siirtynyt jo sille tasolle, ettei ollenkaan voi ymmärtää miten ylipäätään on mahdollista että tulee edes raskaaksi, niin suurelta ihmeeltä ja saavuttamattomalta asialta se nykyään tuntuu.
Poista