Kävimme lapsettomuusklinikalla jälleen keskustelussa. Ultrassa näkyi taasen keltarauhanen, joka kertoo ovulaation todennäköisesti tapahtuneen. Kohdun limakalvon paksuus kiertopäivään nähden loistava. Lievä endometrioosi on poistettu kokonaan. Ovuloin joka kuukausi mitä todennäköisimmin.
Ei kuulemma estettä raskaudelle.
Ja näinhän meille on aiemminkin sanottu. Ei mitään syytä, miksi en tulisi raskaaksi.
Silti olemme tahkoneet tätä tietä jo monta vuotta. Tosin tilannehan on uusi siinä mielessä, että joulukuussa tehtiin laparoskopia, jossa poistettiin endometrioosia. Tästä huolimatta - ehkä juuri siksi että jo niin monta vuotta olemme olleet tässä - en jaksa uskoa siltikään luomuplussaan.
Lääkäri esitti mahdollisen hoitosuunnitelman.
Vaihtoehdot ovat seuraavat
a) jatkamme yrittämistä luomusti nyt kun endo on poistettu, ovat kuulemma mahdollisuudet paremmat (kun vain itse edes hieman jaksaisin uskoa...)
b) lähdemme IVF-hoitoon. Heti kun haluamme. Joko seuraavissa kierroissa, tai puolen vuoden päästä. Suositus on että kesään mennessä joka tapauksessa, jos sille tielle lähdemme.
Mitään kevyempää hoitoa lääkäri ei nähnyt järkeväksi. Kiertoni on säännöllinen. Hormoniarvot moitteettomat. Miehen siittiöt on jo ajat sitten todettu ensiluokkaisiksi.Ei järkeä kokeilla clomifenia tai ovulaation induktiota.
Kiinnostukseni IVF-hoitoa kohtaan on edelleen oikeastaan pohjamudissa. En ole missään vaiheessa ollut halukas lähtemään siihen. Intoni ei kasvanut käynnin myötä yhtään. Päinvastoin hoitoaikataulusta kuullessani pohdin vain että miten ihmeessä pystyn edes sovittamaan työssäkäynnin yhteen sellaisen "lapsenteon" kanssa? Mahdotonta. Minun pitäisi keskustella esimieheni kanssa mahdollisesta IVF-hoidon aloituksesta. Työtäni pitäisi järjestellä melko lailla muiden avulla. En saisi mitenkään käydä hoidoissa "rauhassa" muilta. Vastenmielinen ajatus. Lisäksi klinikalle on niin pitkä matka työpaikalta, että siirtymiseen menee aina 1,5h suuntaansa. Kuinka kävisin työssä hoitokierrossa? Kuinka monta hoitokiertoa meille mahtaisi tullakaan? Ja sitten se suurin; miten ihmeessä mieleni kestäisi hormonihoidot?
Tämä tietää, että keväästä tulee paineinen. Pitää yrittää yrittämällä, jotta voitaisin hyödyntää endometrioosista vapaat kuukaudet. Uusiutumisestahan kukaan ei osaa tietysti vielä nyt sanoa mitään. Sitten pitää päättää, että lähdetäänkö IVF-hoitoon, joka kannattaisi tietysti tehdä mahdollisimman pian näinä laparoskopian jälkeisinä kuukausina.
Oloni on juuri nyt kuin nurkkaan ajetulla eläimellä.
Itse pelkään myös tuota kovempiin hoitoihin siirtymistä. Kuukautta etukäteen tiedossa olevaan hammaslääkärin vastaanotolle meneminenkin on kohtuullisen vaativaa kesken työpäivän, saati sitten isoissa hoidoissa käyminen. En haluaisi selittää työkavereille tai varsinkaan esimiehelle tilannetta ja ilman selittämistä hoidot ovat mahdottomia.
VastaaPoistaVoimia ja toivotaan teille sitä luomuplussaa. <3
http://nytheti.blogspot.com/
Mulla on ihan sama homma noiden hammaslääkärikeikkojenkin jälkeen. Olemme koko ajan olleet sillä linjalla enemmän, että emme halua raskasta hoitoa. Asia näyttää vain vahvistuvan, vaikka tietty toisessa päässä painaa se tieto, että se ehkä on ainoa keino... Mutta silti.
PoistaEikö sinun ole mahdollista käydä ultrissa lähempänä? Onko ultria vartenkin pakko matkustaa tuo 1,5 h? Meillä punktio ja alkionsiirto tehdään 250 km päässä, mutta ultrissa olen käynyt omassa kaupungissani.
VastaaPoistaEi. Asumme tuppukylässä ja käyn töissä vähän suuremmassa tuppukylässä, jossa on kyllä yksityinen lääkäriasema, mutta gyne ehkä kerran viikossa ja tuskin osaisi tätä hommaa. Ainoa vaihtoehto on käydä 1,5 tunnin matkan päässä itse klinikalla.
PoistaJos ei ole valmis tekemään kaikkea, niin sitten on turha kitistä lapsettomuudesta. Meidän tilanne oli täysin toivoton ja kuitenkin ekasta ivf-hoidosta tärppäsi, pieni tyttö syntyi. Ja mun yksi kaveri kävi ivf-hoidoissa Vaasasta Tampereella eli matkaa oli sellanen lähemmäs 4tuntia, lapsen saivat hekin.
VastaaPoistaOlipa ikävä kommentti; olet siis sitä mieltä, että oikeus on "kitistä" lapsettomuudesta vasta sitten kun on käynyt IVF:n läpi? Meillä suurin syy siihen, että IVF:n en lähde on se, että meillä on suvussa vahva keskenmenotaipumus, ja jos tulisin raskaaksi, ei ole mitään syytä, miksen saisi keskenmenoa kuten jokainen sukuni nainen äitini puolelta on saanut. Toinen syy on se, että reagoin vahvasti hormoneihin muutenkin, jo pelkkiin e-pillereihin. Kolmas syy, miksi en halua noita kovia hormonihoitoja on se, että minulla on sydänvika.
PoistaMutta voin oikeastaan muutenkin lopettaa tämän lapsettomuudesta "kitisemise", koska tämä tekee ihmisestä vain sairaan ja vie elämänilon.