Viimeisen reilun viikon ajan olen kulkenut mieli maata laahaten. Ollut särkynyt olo. Hiljainen, ärtynyt, väsynyt, toivoton, kielteinen. Ei mitään hyvää. Lapsettomuuden masentava kokemus on jostain syystä nielaissut minut mukaansa. Aika monta viikkoa on mennyt hyvin. En ole ollut surupusero tai itkunaama laisinkaan. Olen tuntenut lähinnä haikeutta tai pientä surumielisyyttä ja sitäkin vain ajoittain. Nyt tunnen vain masennusta. Sekin menee kyllä ohi aikanaan. Tunne on vain kestettävä. Ehkä se liittyy loppukesän haikeuteen.
Eilen löysin itseni istumasta kuistimme portailta, johon ilta-aurinko ihanasti lämmittää. Löysin itseni istumasta siitä ja miettimästä lapsettomuutta mieli murtuneena. Vähän nielemässä kyyneleitä. Muistan, kuinka tasan vuosi sitten oli samanlainen elokuinen lämmin ilta, ja kuinka istuin samaisella kuistilla, ja nielin näitä ihan samoja kyyneleitä, ja mietin tätä ihan samaa asiaa. Muistan etäisesti, kuinka silloin vielä toivoin, että ensi kesänä (siis tänä kesänä) voisin istua tuolla kuistilla vauva sylissäni sitä hellitellen. Niin ei tapahtunut. Tietenkään.
Pelkään, vaikka se viekin minulta voimia ja on siksi turhaa, että ensi kesänä ihan samalla lailla istun tuolla kuistilla ja nielen edelleen näitä samoja kyyneleitä.
Liekköhän alkava syksy tekee ton masistelun...itsellä vähän samaa oireilua, vaikka pitkään menikin hyvin niin viime päivät on ollu ihmeen masentavia.
VastaaPoistaFeeniks tämä on kyllä kivikkoista tietä välillä. Joskus tuntuu vahvasti, että nyt oon ylittänyt nämä suot enkä enää vajoa tähän, ja sit kuitenkin. Tämä on vaan sitä eestaas menoa. Voimia sullekin! <3
PoistaNäihin 2,5 vuoteen on mahtunut monta lomamatkaa, juhlaa tai muuta taphtumaa ja olen usein löytänyt itseni miettimästä aikaa sinne asti, että entä jos silloin olisikin ihme jo tapahtunut? Nuo kaikki ajankohdat on saavutettu, ohitettu, mutta tämä hiton lapsettomuus on vaan ja pysyy.
VastaaPoistaVälillä niin säälittävää ajatella, että jospa ensi lomamatkan aikaan olisinkin raskaana. Sitten lomamatkalla muistaa, mitä on ajatellut puoli vuotta sitten matkaa varatessa. Se tunne latistaa, jopa lomamatkalla :(
Suvi, toi on ihan liian tutun kuuloista :´( Ihan samalla tavalla noin minäki oon miettinyt just kaikkien matkojen ym. kohdalla. Joulut... toivonut että sais jouluna yllättää vanhemmat ilouutisilla. Vaan ei ei.
PoistaSe on niin pohjattoman surullista, kun miettii.