En kenties halua lasta "riittävästi", kun en halua raskasta hoitoa ja asettaa itseäni alttiiksi koville hormonihoidoille. Oma terveyteni painaa kuitenkin vaakakupissa siis jotain- ainakin minulle itselleni.
Miten toivonkaan plussaa kaikille niille, jotka vuodesta toiseen yrittävät ja pettyvät taas, kuukaudesta toiseen. Tiedän sen elämän, jota eletään vain 28 päivää kerrallaan.
Luulenpa, että miksi- kysymykseen emme koskaan vastausta saa. Mutta haluan itse keskittyä muuhun elämään jo. Lapsettomuudessa vellominen on pilannut jo kolme vuotta elämästäni ja se on riittävää. Olisinhan voinut saada jonkun muun, monta monituista kertaa ikävämmän kohtalon elämässäni.
Matka jatkuu. Onnentuulia kaikkien teidän teille.
Voi harmi jannabeth...Mutta toisaalta olen hyvinkin samaa mieltä kanssasi. Vaikka blogimaailma antaa paljon vertaistuellaan ja sillä tunteella ettei ole yksin, se myös helposti imaisee sisuksiinsa ja saa mielen matalaksikin. Oma blogitaival on vielä ihan alussa ja koen sen vielä enemmän voimauttavana. Mutta aika näyttää.
VastaaPoistaLukaisin myös saamasi ikävän kommentin ja pisti kyllä ärsyttämään! Ensinnäkin blogin pitäisi voida olla jokaiselle se paikka, missä voi tuoda tunteensa julki sellaisina kuin ne ovat. Ihmiset ovat niin erilaisia ja kokevat myös asiat eri tavalla. Me jopa viivästytimme hormonihoitojen aloitusta, sillä jopa ne tuntuvat kohdallani "luonnon vastaisilta", puhumattakaan ivf-hoidoista. En tarkoita tällä, että olisin millään tavalla kumpaakaan vastaan, vaan sitä että niihin ryhtyminen tuntuu raskaalta. Kuitenkin, jos ne ovat ainoa keino, ryhdyn niihin varmasti aikanaan. Tarkoitan siis, että jokaisella on oikeus omiin tunteisiin ja valintoihin tässä asiassa. Tämä kun on kaikkea muuta kuin mustaa ja valkoista! Toivon koko sydämestäni, että teille tapahtusi vielä jonain päivänä ihme <3 Kaikkea hyvää sinulle.
Kiitos Ellu <3 ihana kun kommentoit noin rohkaisevasti. Hoidot ja niiden aloitus voi toisille olla selkeämpi asia kuin toisille. Meillä oli alunperin tietyt syyt ja sitten ihan vaan yksinkertaisesti sen lisäksi, ettemme vain tahtoisi niitä myöskään. Päätöstä on mietitty tosi pitkään.
PoistaMitä tulee itse bloggaamiseen, niin on ollut vapauttavaa vuodattaa tänne tunteita, ja saada vertaistukea muilta. Samalla kuitenkin huomasin, että tämä vajaa vuoden bloggaus alkoi jotenkin vahvistaa lapsettoman naisen identiteettiä ja muistuttaa siitä yhä enemmän.
Kävi myös niin, että muiden bloggaajien vastoinkäymiset surettivat minua tosi kovasti - joskin onnistumisista myös riemuitsin, mutta suurimmaksi osaksi olen surrut muita täällä olevia mielessäni ja jotenkin kokenut, ettei se pidemmän päälle eheytä minua. Että ajatukset täytyy keskittää muihin ja positiivisempiin asioihin.
Kaikkea hyvää Ellu sinulle! <3 ja kiitos että olet lukenut.
Onnea matkaan sullekin! Ja kyllä sitä on lapseton vaikkei ivf-hoitoja olisikaan käynyt...meilläkin meni todella kauan ennenkuin siihen siihen lähdettiin, enkä vieläkään tiedä oliko siinä mitään järkeä....
VastaaPoistaKiitos Feeniks raks <3 sulla on ollut tosi paljon samoja mietteitä kuin itelläni matkan varrella, vaikken IVF:ää ole kokeillut. Itseäni eniten suvun keskenmenotaipumus on saanut omalla kohdalla pidättymään hoidon aloituksesta. Usko hoidon onnistumiseen on liian pieni. Sulla ollut kivinen tie, toivon että pääset eteenpäin ja löydät ilon elämässä <3
PoistaMielestäni jokainen saa surra, miettiä ja kitistä omasta lapsettomuudestaan niin paljoin kun haluaa ja jaksaa!
VastaaPoistaMielestäni olet hurjan vahva, että olet jättänyt hoitoihin menemättä kun siltä on tuntunut! Ei ne hoidot kuitenkaan sitä lasta takaa mutta mielenterveyden saa niillä helposti menetettyä ;D
Toivottavasti saat sen plussan joku päivän tikkuun ja sitä myötä vauvan syliin <3
Kumpa tämä lapsettomuus ei pilaa enempää vuosia elämästäsi ja pääset mielummin nauttimaan siitä jollain tavalla :) <3
Kiitos Toiveena vauva kommentistasi! Eiväthän ne hoidot tosiaan lasta tskaa, vaikka toisaalta ovat luultavasti se ainoa mahdollisuus. Omalla kohdalla mietitytti tosi paljon juuri se, miten hoidot henkisesti jaksaisi. Koska sisarella ja suvun muilla naisilla on ollut monia keskenmenoja ja oma mieli on niin herkkä muutenkin. Masentuisin varmaan täysin ja sitä en halua.
PoistaToivon sinulle tälle päivälle onnea ja että onnistutte vihdoin! <3 seurailen matkaasi!
Voi harmi. Olen aina mielenkiinnolla odottanut sinun postauksiasi. Osaat pukea niin kauniiksi sanoiksi asiat, joita itsekin käyn läpi, enkä itse saa mitään kirjoitettuun muotoon.
VastaaPoistaEn ymmärrä miten joku voi "tuomita" sinut noin, tai sanoa ettei sinulla ole oikeutta kitistä lapsettomuudesta. Miksei olisi. Jokainen valitsee oman tiensä ja sen kuinka pitkälle hoitoja aikoo jatkaa. Emme saa tuomita toisiamme, vaan kannustaa ja rohkaista.
Monet seuraamani blogit ovat synkkiä mustissa vesissä vellomisia, kirjoituksesta toiseen, sinulla on ollut hieman erilainen tapa kirjoittaa. Tapasi on positiivisempi ja syvällisempi kuin monen muun. Olen pitänyt siitä erityisen paljon. Vaikka välillä itsekin vellon syvissä vesissä lapsettomuuden kanssa, pyrin löytämään positiivisuutta elämään muista asioista, ettei tämä lapsettomuus ottaisi liian suurta tilaa.
Meillä menossa juuri ensimmäinen ivf-hoito, ja ensi viikolla on punktio. Alunperin meidänkään ei pitänyt lähteä näihin hoitoihin, mutta mietin, että jos jossain vaiheessa myöhemmin alankin katua ja miettiä, mitäs jos ivf olisikin tuonut meille toivotun tuloksen, joten päädyimme sitten vielä tämäkin kortin katsomaan.
Toivon kaikkea hyvää sinulle. Kiitos postauksistasi.
-Hope
Kiitos Hope! Ihana kommentti ja rohkaiseva. Liikuituin ihan. On todella hienoa kuulla, että kirjoitukseni ovat koskettaneet. Jotenkin tuntuu vain, että on mentävä eteenpäin.
PoistaToivon todella, että onnistutte hoidon avulla ja saatte vauvan. Valoa tiellä tarvitaan ja olkoonkin sitä. Se on vain löydettävä välillä väkisin tahdon voimalla.
Jotkut ajat ovat helpompia kuin toiset. Annetaan niiden kantaa pitkälle <3
Harmin paikka! Jään kaipaamaan sinua ja kirjoituksiasi <3 Vaikkakin ymmärrän päätöksesi ja ajatuksesi oikein hyvin tästä bloggaamisesta.
VastaaPoistaOn ollut rikkaus saada lukea blogia, jossa hoitoihin ei lähdetä niiden kaikkien muiden lapsettomuusblogien joukossa.
Kaikkea hyvää sinulle ja miehellesi. Toivottavasti lapsi teille jonain päivänä suodaan <3
P.S. Olipa ajattelematon tuo yksi kommentti alempana, kun ei kuitenkaan sinun taustojasikaan tiennyt :(
VastaaPoistaKiitos Suvi ihanainen <3 nämä on vaikeita päätöksiä, mutta kuten yllä kommentoin tuossa, niin tuntuu välillä että muiden blogien kirjoittajienkin vastoinkäymiset surettaa niin suuresti, vaikkei ketään tunne henk.koht., mutta silti elää mukana ja lapsettomuus pyörii koko ajan mielessä... Siksi päädyin tähän, että yritän irtautua ja jatkaa eteenpäin.
PoistaHoitoihin ryhtymättömyyden syitä olen siellä täällä kirjoitellut, mutta omasta perussairaudesta yritin välttää mainitsemasta, ettei minua tunnistettaisi. Siksi en täällä koskaan sitä tarkemmin lähtenyt erittelemään, vaikka sinällään siinä olisi jutunjuurta varmaan ollutkin.
Kaikkea hyvää sinne teille ja jään seuraamaan matkaasi ja toivon todella niitä plussatuulia<3
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja onnea matkaan! Ehkä vielä joku päivä... <3
VastaaPoistaVoi ehkä... Toivotaan<3 kaikkea hyvää sinulle myös Isla, olet onnesi ansainnut :)
PoistaHei jannebeth, ymmärrän hyvin tunteesi siitä, että blogi vahvistaa lapsettoman identiteettiä. Olen kokenut tuon ihan saman tunteen. Välillä tulee miettineeksi, onko blogin pitämisessä mitään järkeä, mutta toistaiseksi se on silti ollut hyvä kanava oman mielen purkamiseen.
VastaaPoistaHarmi, että sinun blogisi hiljenee. Kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti saatte vielä lapsen luomusti!
Kiitos että kirjoitit! Blogisi on ollut hieno, herkkä ja kaunis kuvaus lapsettomuudesta etenkin henkisenä tilana ja joskus tuskana. Ymmärrän hyvin ratkaisusi. Omakin kirjoittamiseni jotenkin unohtui kun se ei tuntunut enää oikealta vaan raskausaikana jotenkin liian henkilökohtaiselta ja kuitenkin tavanomaiselta. Toivotan sinulle kaikkea hyvää ja toivon, että tulet hyvin onnelliseksi tavalla tai toisella!
VastaaPoistaOlen miettinyt ihan samoja asioita kuin sinäkin. Joskus tuntuu, että blogimaailmaan ja lapsettomuuteen hukkuu. Uskon siihen, että mitä enemmän antaa lapsettomuuden ajatuksille valtaa (blogeissa, foorumeilla, googletellen), niin sitä enemmän myös mieli muuttuu synkemmäksi ja täytyy lapsettomuudesta. Olen itse nyt päätynyt siihen, että käyn lukemassa ja kirjoittelemassa hieman harvemmin. Välillä olen myös pohtinut blogin lopettamista, mutten vielä ihan siihen asti ole mennyt. Joka tapauksessa on tehtävä, kuten omasta sydämestä parhaalta tuntuu :).
VastaaPoistaPakko vielä kommentoida, että kyllä minun mielestäni saa kirjoittaa ja tuntea lapsettomuuden tuskaa, vaikkei rankkoihin hoitoihin päättäisi mennäkään. On erittäin tervettä, että oma terveytesi painaa vaakakupissa enemmän. Meidän kehomme, fyysinen ja henkinen, on tärkeintä, mitä meillä täälllä on. Siitä kannattaa yrittää pitää huolta viimeiseen asti.
Toivon paljon onnea ja iloa elämäsi matkalle! Ja myös sitä luomuplussaa toki. :) Kiitos kun kirjoitit.
Kaunis, taidolla ja sydämellä kirjoitettu blogi.
VastaaPoistaMuistan sinua rukouksin <3 Hyvää kevään alkua ja iloa ja onnea elämääsi <3
VastaaPoistaHei en tiedä käytkö enää lukemassa kommentteja täällä, mutta tämän blogin löytyminen on tuntunut kuin että olen löytänyt ihmisen joka ajattelee samalla tavalla kuin minä. Ja tästä blogista on ollut apua minulle, koska painin samanlaisten ajatusten kanssa. Minulla epäillään endometrioosia mutta laparoskopiaan en ole vielä päässyt ja me tiedämme jo nyt että emme tiettyihin hoitoihin halua lähteä jos niitä meille ehdotetaan, Olemme vielä asioiden ihan alkuvaiheessa mutta jotenkin itse valmistautunut vain tietynlaisiin(huonoihin) uutisiin. Toivon teille kaikkea hyvää ja tsemppiä yrittämiseen ja onnistumiseen :)
VastaaPoista-Mimmi-